Työjuttuja

Eilen päättyi yksi ajanjakso, kävin palauttamassa työpaikan avaimet ja kai sitä voi sanoa, että irtisanouduin :D tuo irtisanoutuminen vaan kuulostaa niin rajulta käsitteeltä. Olen tehnyt kaksi vuotta paikallisessa apteekissa tuntilaisena töitä opintojeni ohessa. Työ ovat tuoneet mukavaa vaihtelua opiskelijan arkeen ja tietysti kaivattua lisä tienestiä :) Olen oppinut töiden kautta todella paljon itsestäni ja opettellut asiakaspalvelutaitoja sun muuta tarpeellista. Täytyy toki myöntää, että aika monta kertaa työt tai sinne meno raskaan koulupäivän/viikon jälkeen on myös hajottanut :DD Mutta pääosin työt olivat minulle voimavara, jossa sai huomata, että elämässä on muutakin kuin vain koulu. Tämän huomasin erittäin hyvin kandia väsätessäni.

Tein viime keväänä aika paljonkin tunteja ja olin kesän töissä koko päiväisenä. Yritin kesäkuun alussa tehdä kolmea-neljää päivää viikossa ajatuksella, että vapaa päivinä kirjoittaisin graduani. Noh, eihän siitä mitään tullut. Syksyllä iski sitten paniikki gradun kanssa ja totesin, että tämä kirjoitusprosessi on sen verran haastava, ettei yliopistolla vietetyn kirjoituspäivän jälkeen jaksa enää mennä töihin. Huomasin myös, että jos minulla oli illalla töitä, en osannut keskittyä täysillä kirjoittamiseen, vaan aika meni kelloa tuijotellessa (vielä viisi tuntia ennen kuin pitää mennä töihin). Töihin menemisestä alkoi kasvaa mulle iso stressin paikka. Tämä näkyi myös töissä, missä tuntui, että olin aina enemmän tai vähemmän pahalla päällä :/ Silti minusta tuntui jotenkin todella pelottavalta jättää työt, ne olivat kuitenkin tuoneet turvallisuuden tunnetta taloudelliselta kannalta opiskelijan elämään ja tämän lisäksi minulla oli todella mukavia työkavereita, jotka joutuisin jättämään. Sitten huomasin, että tulorajani ylittyisivät jos jatkaisin syksyllä tuntien tekemistä (noh, eilen itse asiassa huomasin, että ne ovat ylittyneet jo 19,19 eurolla). Tämä "järkisyy" sai minut lopulta päättämään, että minun ei tosissaan kannata tehdä enää töitä tämän vuoden puolella, vaan keskittyä täysillä opiskeluun. Pian tämän päätöksen jälkeen sain tietää pääseväni loppuharjoitteluun helmikuussa 2013, mikä helpotti päätöstä ennestään. Minulle on tulevaisuudessa tiedossa töitä ja ennen harjoitteluun menemistä haluaisin saada graduni mahdollisimman pitkälle. Tämä ei olisi onnistunut, jos olisin jatkanut töissä käymistä. Niinpä kävin palauttamassa eilen avaimet ja lopetin yhden ajanjakson elämässäni ja jatkan päätoimisena opiskelijana. Ajatella, nyt minulla on aina viikonloput vapaat ja pääsen iltaisin ihan mihin jumppaan haluan :D ihanaa! Ja niin, enää en voi luistaa koulu jutuista töiden varjolla (olin eilen iltavuorossa, niin ei se haittaa, vaikken jaksa nousta ja mennä kahdeksaksi yliopistolle).