Mietteitä

Ajattelin tätä blogia perustaessa, että kerään tänne kivoja muistoja ja tapahtumia. Mutta toisaalta, ei elämä ole aina ruusuilla tanssimista ja ihanaa. Tämä kevät on osin ollut itselle raskasta aikaa ja välillä on tuntunut ettei jaksaisi ottaa kaikkea sitä vastaan, mitä elämällä on minulle ollut tarjolla. Tänään aamulla kuulin pysäyttävän uutisen ja aloin tosissani miettimään tätä elämää. Itse on tullut mentyä tukka putkella paikkaan jos toiseenkin ja monta rautaa on ollut yhtä aikaa tulessa. Oon keskittynyt stressaamaan valmistumista, tekemättömiä koulujuttuja, häitä ja uutta elämäntilannetta uudessa kaupungissa. Iisalmi ei ole todellakaan tuntunut kodilta ja olen löytänyt itseni useaan otteeseen kotikotoa, jossa on ollut hyvä olla ja siellä on pystynyt hengittämään ja olemaan oma itsensä. Muutoin huomaan kasvattaneeni suojamuurin ympärilleni. Tämän päivän tapahtumat saivat minut miettimään elämää ja sen tarkoitusta. Sitä ajattelee, että on nuori ja iso osa elämästä on vielä edessä. Mutta oikeasti, mistä sitä voi tietää, montako päivää itse kullakin on jälkellä tätä maallista elämää? Pitäisikö oikeasti tarttua vain hetkeen ja elää siinä, eikä aina ajattella; sitten huomenna, sitten ensi viikolla, sitten ensi vuonna. Mutta tästäkin voi helposti ottaa stressiä, elänkö nyt sellaista elämää, että olisin tyytyväinen jos loppu tulisi. Silloin vasta elämästä tulee suorittamista. Pitäisi osata höllätä ja nauttia pienistä hetkistä ja siitä mitä on elämäänsä saanut. Ja ehkä tärkeintä olisi olla itselleen hieman armeliaampi ja antaa omat virheet anteeksi. 

Surullisten uutisten sekaan mahtuu myös onnellisia, kesäkuun alussa tähän maailmaan tulla tupsahti uusi serkkupoika, jonka kummiksi minua ja Jussia pyydettiin. Ihanaa, pääsen kummiksi :) toinen pikkuinen on niin söpö tapaus että. Lisäksi vauvoja on tulossa Jussin puolelta lähisukuun myöhemmin tänä vuonna, ja tämä melkein täti meinasi mennä ihan sekaisin ja löysi itsensä vauvanvaateosastolta katselemassa kaikkia ihania juttuja, joita tulokkaalle voisi hankkia. Siellä hyllyjen välissä vaatteita katsellessani meinasi tulla jostain käsittämättömästä syystä itku. Se ei ollut sellainen surullinen itku vaan jotain muuta. Tulevaa kummipoikaanikin katsellessa minulta meinasi päästä itku, mikähän minua vaivaa? Joo, ehkä se on sitä alkavaa vauva kuumetta ;)

Menipäs syvälliseksi, ei pitäisi varmaan jättää näin myöhään kirjoittamista tänne :) Pitääpä raahatua nukkumaan, huomenna työpäivä. Ihanaa heinäkuuta kaikille, nautitaan kesästä eikä stressata <3

Kesäinen päivä rannalla